Pasta ja peruna eivät ole ehkä niitä perinteisempiä liittolaisia, mutta pieni avarakatseisuus kannattaa. Tämä pasta on tuhti, kermaton kasvisruoka ja ihan järkyttävän herkullinen.

Omat kokkailluni ovat muuttuneet selkeämmäksi aikojen saatossa: vähemmän aineksia, enemmän makua. Tämän reseptin isä, ystäväni Luca, on mitä uskomattomin kotikokki ja hänen salaisuutensa eivät ole kalleimmat raaka-aineet tai trendikkäimmät reseptit vaan kyky loihtia muutamasta raaka-aineesta aivan järisyttävän hyvää syötävää. On hieno katsoa kun italialainen, tai tässä tapauksessa sisilialainen, tekee ruokaa. Kaikesta tekemisestä huokuu syvä arvostus ja rakkaus käsillä olevia raaka-aineita kohtaan. Ruokaa tehdään sydämellä ja jaettavaksi.

Tämän perunapastan tarinan juuret taitavat liittyä Lucan opiskeluaikoihin ja niukan budjetin kokkailuun. Resepti on olan yli seuraamalla opittu, sillä jossain vaiheessa emme kehdanneet enää pyytää Lucaa tekemään perunapastaa, sen verran useasti olimme sitä kinunneet. Oli siis opeteltava itse.

Spaghetti ja peruna on liittona eriskummallinen, hyvin tärkkelyksinen. Tämä resepti on karppaajien kauhistus. Vaikka aineksia on vähän, tässä on oman kommervenkkinsä. Kun persilja-valkosipuli -seos yhdistetään pastaan ja sekaan sekoitetaan muussattua perunaa, voi usko helposti horjua. Massa näyttää alussa ruman harmaalta. Pienen sekoittelun jälkeen se alkaa tärkkelyksen voimasta kuitenkin kiinteytyä ja luoda kastikeenomaista tunnelmaa. Lopputuloksena on kostean mehevä ja tuhti pasta.

Muutama vinkki vielä: kannattaa ottaa pastan keitinvettä talteen, sillä pastaseoksen pitää olla kosteaa. Keitinvettä kannattaa lisäillä aineiden yhdistämisen kohdilla. Jos perunapastan päästää liian kuivaksi niin lopputuloksena on tiivis pastapallo.

Suolan kanssa ei myöskään kannata jännittää, sillä pastan pitää maistua kunnolla suolaiselta. Ilman kunnon suolaa tämä ei helposti maistu miltään. Mutta kun suolan saa kohdilleen, niin spaghetti, valkosipuli, persilja ja peruna luovat harmonisen ja mahdottoman maukkaan pastaelämyksen mistä myös lapset ainakin meillä nauttivat.

Niin, ja päälle tietysti parmesania.

Näillä mennään

2-3 jauhoista perunaa
ruukku persiljaa
2-4 valkosipulin kynttä
300 g spaghettia
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
parmesania

Näin onnistut

1. Kuori ja pilko perunat kahdeksaan osaan. Laita vettä kattilaan, lisää keitinveteen reippaasti suolaa ja laita perunat kiehuvaan veteen.
2. Hienonna persilja ja valkosipuli. Laita öljy pannulle ja lisää perään persilja ja valkosipuli. Lisää seokseen suolaa ja mustapippuria. Älä pidä seosta liian kuumalla, jotta valkosipuli ja persilja eivät pala.
3. Laita pastakattila tulille. Lisää veteen reippaasti suolaa ja pastat perään.
4. Kun perunat tuntuvat pehmeältä, ota talteen keitinvettä. Jätä perunoiden joukkoon jonkin verran vettä. Muussaa perunat haarukalla tai perunasurvimella. Jätä perunasurvos huomattavasti vetisemmäksi kuin perunamuussi. Lisää talteen otettua keitinvettä jos muussi menee liian tiukaksi.
5. Kun spaghetti on kivan al dente, ota keitinvettä talteen ja kaada loput vedet pois.
6. Lisää persilja-valkosipuliseos pastan joukkoon ja sekoita se spaghetin joukkoon.
7. Lisää perunaseosta spaghetin joukkoon vähän kerrallaan ja tarkastele koostumusta. Pidä pasta kosteana lisäämällä pastan keitinvettä. Perunaa ei kannata olla liikaa, sillä pasta menee helposti liian tuhdiksi.
8. Sekoita pastaa niin että perunaseos alkaa saostaa kokonaisuutta.
9. Tarkista maku, varsinkin suola. Jos pasta ei oikein maistu miltään, lisää suolaa vähitellen. Tavoitteena on napakka suola, mikä tuo kaikki ainesosien maut kunnolla esiin.

Mikä on sinun luottoruokasi? Kerro reseptisi ja laitetaan padat porisemaan!